Olen melko tottunut somen käyttäjä ja omaan monista sovelluksista jonkinlaiset tiedot. Tutuin on tietysti facebook ja sitä hyödynnän monella tavalla myös työssäni. Facebook on (kuulemma) meidän keski-ikäisten naisten telmimispaikka ja nykynuoret karttavat sitä juuri siksi. Itse koen sen kuitenkin käytännölliseksi ja omaan sometustapaani soveltuvaksi.

Instagram on itselleni vieraampi ja varmaankin siksi, että pidän kirjoitetusta tekstistä. Toki käytän paljon myös kuvia, mutta teksti on olennainen ja enkä saa niin paljoa irti pelkkien kuvien ja hastagien seuraamisesta. Monet uudet sovellukset nykyisin hävittävät julkaisut jonkin aikarajan päästä ja sitä en ymmärrä lainkaan. Ehkä facebook juuri siksi on meidän keski-ikäisten naisten juttu, koska se säilyttää päivittämämme asiat, mitä emme muistaisi muuten ilman somen apua. Facebookin ”katso mitä tapahtui tänä päivänä aikaisemmin”- toiminto on itselleni kullanarvoinen, koska ilman sitä en muistaisi elämästäni juuri mitään.

Työssäni käytämme facebookia sujuvasti ja ylläpidän yhtä sivustoa, minulla on oma työprofiili ja olen ylläpitäjän myös koko säätiön sivustolla. Koen sen hyväksi tavaksi jakaa tietoa ja ennen kaikkea tulla ihmisille helpommin lähestyttävämmäksi. Henkilökohtaisen työprofiilin avulla tavoitan helpommin asiakkaita ja pysyn heidän mielessään, vaikka en varsinaisesti pidä niin paljon yhteyttä. Voin myös ottaa heihin yhteyttä matalalla kynnyksellä tai tiedottaa sitä kautta tärkeistä asioista kaikille kerralla. Tämä kaikki säästää työaikaa ja sillä on suuri merkitys omalla työalallani.

Twitter on itselleni tuntemattomampi ja voisin kuvitella, että sitä voisi myös hyödyntää etenkin vaikuttamistoiminnasta puhuttaessa. Twitter on hyvin tiivistetty ja tekstejä on pakko miettiä tarkasti etukäteen. Sitä kautta en tavoita ehkä asiakkaitani, koska työskentelen vapautuvien vankien parissa ja heitä siellä harvoin näkyy. Se soveltuisi paremmin vaikuttamistyöhön ja yhteistyökumppanien kanssa verkostoitumiseen. Työpaikallani ollaan luomassa selkeämpää some-strategiaa ja se tulee näkymään myös omalla työalueellani. Perehtyessäni tätä tehtävää varten twitterin maailmaan, päädyin ottamaan sen työalallani ainakin kokeiluun.  

Some on tiedottamisen nykypäivää ja sitä on lupa käyttää yhä rohkeammin. Tämä rohkeus näkyy parhaimmillaan loistavan huumorin, lähestyttävyyden ja asiassa pysymisen combona. Esimerkiksi Helsingin kaupungin rakennusviraston (se, joka vastaa tietyömaista, pysäköinnistä ym.) twiitit ovat jo legendaarisia, koska ne ovat niin viihdyttävän osuvia ja kertovat vähän eri tavalla tylsäksikin omaksutun ja joskus jopa vihatun viraston toiminnasta. Tässä on oltava tarkkana, koska oman huumorin raja saattaa olla erilainen kuin someen sopivan huumorin raja. Kyseinen virasto on tehtävässään kuitenkin onnistunut.

Somen suurin hyöty on kohderyhmän helppo ja yhtäaikainen tavoitettavuus. Jopa vapautuvat vangit ovat usein facebookissa ja sitä kautta heitä on myös mahdollista tavoittaa. Puhelimet häviävät ja numerot vaihtuvat, mutta facebookprofiili tavallisesti säilyy.

Työalallani käytän sekä asia-sivustoa, että omaa työprofiilia. Kummallekin löytyy perusteensa. Sivustolla pysyn enemmän asialinjalla, linkitän juttuja aihealueesta, edustamani säätiön tavoittesita, kuvaan jonkin verran tekemääni työtä ja aina välillä näyn siellä jopa itse. En silti halua rakentaa sivua itseni ympärille, joten se pysyy melko asiapitoisena ja täten myös vähän etäänä.

Työprofiilissa voin käyttää persoonaani vapaammin. Siellä näkyy kaltaiseni työpersoona ja se toimii sitä paremmin, mitä vähemmän siloiteltu ja asiapitoinen se on. Itsensä alttiiksi laittaminen tekee sinua työntekijänä ja työalana lähestyttävämmäksi ja tämä on työprofiilini tärkein tehtävä.

Hyviä sosiaalisen median käytänteitä on juuri rohkeus tehdä omannäköistä some-kanavaa, joka tavoittaa juuri ne ihmiset, joita sen on tarkoitus tavoittaa sillä tavalla, mikä on luontaista kunkin asiakaskunnan tarpeisiin.

Huonot käytänteet jättävät työalan etäiseksi, kylmäksi, eivätkä ne kosketa ketään. Sometili ei anna itsestään mitään, ei uskalla ottaa kantaa mihinkään, on hajuton, väritön ja mauton. Näin voidaan varmistaa, ettei koskaan vahingossakaan mielensäpahoita ketään, mutta ei sillä tehdä myöskään lähestyttävää somepolitiikkaa.   

Olen itse seurannaut paljon facebookia ja siellä myös suurin osa yhteistyökumppaneista toimii aktiivisesti. Olen lähes kaikkien seuraajana, joten sieltä ympäristöstä on helppo löytää erimerkkejä sekä hyvästä että huonosta somen käytöstä. Tänä päivänä suurin osa alan toimijoista alkavat olla hyvin aktiivisia ja näkyvillä, varmaankin myös siksi, että somen käytöstä on tullut suuri osa yritysten ja järjestöjen viestintää. Aikaisemmin somen käyttöä on jopa kytätty tai se on koettu negatiiviseksi, mutta nykyisin siihen rohkaistaan. Tämä on viestinnällisesti järkevää; työntekijät tekevät arjessaan suurimman osan viestinnän työstä, joten viestinnälle jää enemmänkin viestinnän koordinointi ja hallinta. Kulttuurin muutos on ollut huomattava.

Näkyvin somekanava on facebook, joka alkaa olla melko lailla viestinnän kärjessä. Toinen rinnalle nouseva kanava on twitter, jota aloin tarkastella tämän tehtävän kautta uusin silmin. Suuri osa yhteistyökumppaneista löytyy twitteristä ja se on selkeästi napakan tiedottomisen ja vaikuttamisen kanava, ainakin omalla alallani.

Seurasin kolmen eri järjestön näkymistä sekä facebookissa että twitterissä. Ensimmäisen kohdalla jaettiin facebookissa arkea, tapahtumia ja selviytymistarinoita. Järjestöä tehtiin näkyväksi hyvin lähestyttävällä tavalla, he kertoivat arjestaan ja ihmisistä, jotka siellä työskentelevät. Tämä vaatii halukkuutta laittaa itseään peliin, minkä molemmat ääripäät tulee olla hyväksyttäviä: jos ihminen haluaa näkyä somessa, tai jos hän ei halua. Olen pyrkinyt omassa somettamisessa hyödyntämään tämän järjestön esimerkkiä, koska se soveltuu parhaiten omaan työhöni.

Toinen taho oli virallisempi ja sen kautta twitterissä tiedotettiin enimmäkseen asia-asioita, kuten tutkimuksia ja uutisia. Twiitit oli valittu ja rakennettu huolella, mutta hyvin asiapitoisesti. Tämä on ymmärrettävää, koska taho on hyvin virallinen ja siihen liittyy paljon ulkoisia odotuksia ja näkemyksiä.

Kolmas taho oli jotain tältä väliltä: ei niin lähestyttävän kansanomainen kuin ensimmäinen, mutta ei missään nimessä yhtä virallinen kuin toinen taho. He näkyivät niin facebookissa, mutta melkein aktiivisemmin kuitenkin twitterissä. Uutiset oli muodosteltu hyvin ja harkiten.

Olen melko tottunut somen käyttäjä ja omaan monista sovelluksista edes jonkinlaiset tiedot. Tutuin on tietysti facebook ja sitä hyödynnän monella tavalla myös työssäni. Facebook on (kuulemma) meidän keski-ikäisten naisten telmimispaikka ja nykynuoret karttavat sitä juuri siksi. Itse koen sen kuitenkin käytännölliseksi ja omaan sometustapaani soveltuvaksi.

Instagram on itselleni vieraampi ja varmaankin siksi, että pidän kirjoitetusta tekstistä. Toki käytän paljon myös kuvia, mutta teksti on olennainen ja enkä saa niin paljoa irti pelkkien kuvien ja hastagien seuraamisesta. Monet uudet sovellukset nykyisin hävittävät julkaisut jonkin aikarajan päästä ja sitä en ymmärrä ollenkaan. Ehkä facebook juuri siksi on meidän keski-ikäisten naisten juttu, koska se säilyttää päivittämämme asiat, mitä emme muistasi enää muuten ilman sen apua. Facebookin ”katso mitä tapahtui tänä päivänä aikaisemmin”- toiminto on kullanarvoinen, koska ilman sitä en muistaisi elämästäni juuri mitään.

Työssäni käytämme facebookia sujuvasti ja ylläpidän yhtä sivustoa, minulla on oma työprofiili ja olen ylläpitäjän myös koko säätiön sivustolla. Koen sen hyväksi tavaksi jakaa tietoa ja ennen kaikkea tulla ihmisille helpommin lähestyttävämmäksi. Henkilökohtaisen työprofiilin avulla tavoitan helpommin asiakkaita ja pysyn heidän mielessään, vaikka en varsinaisesti pidä niin paljon yhteyttä. Voin myös ottaa heihin yhteyttä matalalla kynnyksellä tai tiedottaa sitä kautta tärkeistä asioista kaikille kerralla. Tämä kaikki säästää työaikaa ja sillä on suuri merkitys omalla työalallani.

Twitter on itselleni tuntemattomampi ja voisin kuvitella, että sitä voisi myös hyödyntää etenkin vaikuttamistoiminnasta puhuttaessa. Twitter on hyvin tiivistetty ja tekstejä on pakko miettiä tarkasti etukäteen. Sitä kautta ei tavoiteta ehkä asiakkaitani niin hyvin koska työskentelen vapautuvien vankien parissa ja heitä siellä harvoin näkyy), mutta juuri enemmänkin vaikuttamistyöhön ja yhteistyökumppanien kanssa verkostoitumiseen. Työpaikallani ollaan luomassa selkeämpää some-strategiaa ja se tulee näkymään myös omalla työalueellani. Perehtyessäni tätä twitterin maailmaan, otan sen työalallani ainakin kokeiluun.