Meillä on perheessä sellainenkin ihme, joka ei syö (näkyvää) sokeria ollenkaan. Tämä aiheutti vähän päänvaivaa näin ystävänpäivänä, kun muut syö kakkua tai suklaata. Mitä ihmettä sitä keksisi sille yhdelle outolinnulle….?
Ajatushan se on tärkein. 😉
Kevät 2019: Blogi on ollut tauolla vuosia ja se tietysti tarkoittaa, että vettä on virrannut ja maailma on muuttunut monella tavalla. Palaan nyt kuvioihin opiskelun kautta ja aihealue tullee muuttumaan olennaisesti viimeisistä päivityksistä. Koska lukijoita tuskin on montaakaan miljoonaa, pettymys jäänee aika pienen piirin (jos kenenkään) käsiteltäväksi. Mikäli sinua kiinnostaa opiskeluun liittyvät asiat, olet toki tervetullut niitä täältä lukemaan. /////////////////////////////////2014: Blogin pitäjä ei ole synnynnäinen kodinhengetär, eikä yleensä edes yritä. Hän elää viiden miehen keskellä ja tunnustaa raadollisen rajallisuutensa. Perheenjäsenistä aina jollain on jokin murrosvaihe päällä, on keski-iän kriisiä, murrosikää, puberteettia, uhmaikää, vauvaikää… you name it. Ruokaa tehdään 10 litran kattilaan, kaupasta ostetaan 3-4 pakettia lihaa per ateria ja annokset ovat kaukana välimäkien hentoisista taideasetelmista. Kodissa haisee kaikki mieheyden eri sävyt ja perinaisellinen epätoivo vie vallan vähintään kerran päivässä. Kirjoittajan aika kuluu Vuoden äiti – palkintoa odotellessa, joka on varmasti tuloillaan. #anytimesoon #soonISH
