Paha poika
”pada paddaa paa anteeks, en tahallaan sua tylytä, sua tylytä ei ei, oot jees, mut enemminkin ystävä, ei sydän tykytä
tavallaan se on kamalaa aina vaan retkahtaa pahaan poikaan, lupasin sen itselleni ne ajat ohi meni ne ohi meni meni meni meni
vaik oot kiltti ja kiva sekä kunnollinen ja mun tunteita kunnioitat haluun gansterin herkän ja vaarallisen jol on huonoja ideoita haaa haa haa paha poika aa-aa mitä sä teet mulle…….”
Pada pappaa vaan, been there done that. Varmaan aika moni muukin?
Elämänkumppanin etsinnässä 2-kymppisellä on aika erilaiset lähtökohdat kuin muutaman kymmenen vuoden päästä. Se mikä toimii nuorena, on kohtalokasta ja ehdotonta välteltävää vähän myöhemmin.
Kaksikymppisenä nuo ihanatkamalat pahat pojat vetoaa ja kuumottaa; salaperäiset, normeja vastustavat karismaattiset kapinalliset, jotka soittavat bändissä ja jaksavat festaroida villissä kaveriporukassa pidempään kuin kukaan muu. Heidän kanssaan monet tytöt maksavat kalliit oppirahat hakatessaan päätä seinään ja nuoren ihmisen luonnemääreet muuttuvat sittemmin aikuisen kumppanin uuvuttaviksi ominaisuuksiksi.
Jo kymmenessä vuodessa salaperäisyys on tiivistynyt epäluotettavuudeksi, kapinallisuus itsekeskeiseksi vastuuttomuudeksi, tahallinen syrjäytyminen omavalintaiseksi krooniseksi työttömyydeksi, eikä se villinkomea ulkonäkökään päihteiden täyttämien vuosien jälkeen kovin hehkeä ole. Tyttöystävät nuorenevat, ainakin niin kauan kuin löytyy pelastajasyndroomaisia ”lähihoitajia”, statusta tai ulkonäköä. Lapsia saattaa olla siellä täällä ja kaveriporukka on yhä tiivis. Tosin osa heistä on kuollut, osa vankilassa ja osa kasvanut aikuiseksi, kun ”sekin muuttu sellaseks tylsäks, niuhottavaks tiukkapipoks, joka nahistuu vaan sen nipon, keskiluokkasen muijansa kanssa.” Ja vieläkin hän jaksaa elämäntapafestaroida, vaikka katkojen kautta.
Mutta kyllä nuoret miehetkin osaavat lyödä kätensä…. saveen. Eteerinen ja mystinen keijutyttö on 3-4kymppisenä enää epäjärjestelmällinen, mielialalääkityksensä uudelleen ja uudelleen lääkärin ohjeiden vastaisesti lopettava homssu, jonka mystisyys on haalistunut kaoottisen elämän myötä. Perusnormielämä ei ole häntä varten ja sitä kuvastaa lukuisat lyhyet, muutaman kuukauden mittaiset työsuhteet, joissa ”ei ymmärretä tähtien asennosta mitään.”
Lasten äitinä hän on kumppanilleen painajainen ja keijuista muistuttaa enää erilaiset henkiset vaihtoehtokurssit, joille hän hakeutuu tämän tästä olemaan yhtä universumin kanssa tai hakemaan yhteyttä kosmiseen henkimaailmaan. Keski-ikäinen perheenäiti wicca-asussaan yöllä keskellä metsää ei vain ole enää niin soma näky, kuin nuori, norja tähtisilmä vastaavassa tilanteessa.
Onneksi me useimmat jätämme nämä ”pahat tytötpojat” nuoruuteen ja kiinnostumme taas siitä kiltistä, kivasta ja kunnollisesta. On nimittäin paljon mukavampaa elää ja kasvattaa perhettä ihmisen kanssa, joka on aikuinen.
Ja sitten kovasti vaan anteeksi kaikille kaikista karrikoiduista yleistyksistä. 😉