Eduskunnassa on meneillään keskustelu homojen oikeudesta avioliittoon ja vastustajien perustelut viiltävät vatsaani. En ole tiennyt, että suomesta vielä löytyy noin paljon kammottavia ja ahdasmielisiä ihmisiä ja että niitä löytyy noin paljon juuri Eduskunnasta! Rehellisesti sanoen en katso lähetystä, luen vain mitä siellä on meneillään. En yksinkertaisesti PYSTY kuuntelemaan ja todistamaan vanhakantaisia ja jopa loukkaavia kommentteja, mitä siellä juuri viljellään.

Joskus hävettää olla… ihminen.

Itselläni on neljä poikaa ja toivon, että he saavat olla sitä mitä he ovat ja haluavat olla.  Kahden nuorimman syntyessä ilmoitin, että he ovat toistaiseksi-poikia, 🙂 saavat valita sukupuolensakin aikuisena uudelleen, jos niin toivovat. Olen myös pyrkinyt järjestelmällisesti kasvattamaan heitä ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta, kaikissa sen muodoissaan. Pelottavaa ajatella, että liian moni vanhemmista ei vieläkään niin tee.

Viidenkymmenen vuoden kuluttua ehkä katsomme taaksepäin ja ihmettelemme, miten tähän asiaan voitiin käyttää niin paljon aikaa ja energiaa. Ehkä muutamien fanaattisimpien vastustajien jälkeläiset facepalmaavat isovanhemmilleen ja yrittävät ymmärtää ”se oli niin toisenlaista aikaa.” Mutta kun tämä ei ole toisenlaista aikaa. Kaikki tieto ja ymmärrys on jo käytettävissä. Nyt.

Toivon, että järki voittaa ja lakimuutos menee läpi. Ehkä asenteetkin vielä muuttuvat. Vaikka sitten sen viidenkymmenen vuoden kuluessa.