Somen tulevaisuus

Sosiaalinen media vaikuttaa tulleen jäädäkseen ja sen lonkerot ovat tunkeutuneet laajalti kaikkiin yhteiskuntaluokkiin ja varmaankin lähes kaikkiin maailman pienimpiinkin kyläpahasiin. Tulevaisuutta on vaikeaa kuvitella ilman sitä ja suurempi huoli saattaakin olla sen ahne eteneminen kaikkeen, kaikkiin ja kaikkialle.

Sosiaalisella medialla on jo nyt olemassa loputtomat mahdollisuudet ja sen laajamittainen hyödyntäminen alkaa olla taidonnnäyte, koska sitä voi olla jo haastavaa hallita sen kaikessa monimuotoisuudessa. Somen käyttö on taitolaji monella tavalla ja täytyy olla melko perehtynyt, että osaa käyttää juuri oikeaa kanavaa, oikeaan asiaan ja oikealle kohderyhmälle. Tämä voi olla sen suurin etu ja suuri haaste.

Somessa on nykyään OLTAVA, niin ammatillisesti kuin yksityishenkilönäkin. Somea käyttäättömät ihmiset ovat lähinnä joko tietotekniista täysin tippuneita ja sitten taas sieltä toisesta ääripäästä: verkkoammattilaisia, jotka osaavat suojata kaikki tietonsa, eivätkä näy siellä siksi, koska tietävät liikaa. Suurin osa on meitä somepulliaisia, jotka käyttävät osaamiaan kanavia toisten samanlaisten somepulliaisten kanssa.

Ammatillisesti somen käyttö on vaatii yhteisiä pelisääntöjä, koska on toki toivottavaa tavoittaa asiakkaat ja tehdä ammatillisia tavoitteita lähestyttävämmäksi. Tämä ei kuitenkaan ole aina niin helppoa, koska sen käytössä on kuitenkin pysyttäydyttävä ammatillisena ja usein asiallisenakin. Näiden tavotteiden välimaastossa on joskus hankala löytää oikeaa sävyä ja siksi keskustelu sen eettisestä ja tehokkaasta käytöstä on erityisen toivottavaa.

Some on leikkaus yhteiskunnasta, mikä äärimmillään tarkoittaa nimetöntä, negatiivissävytteistä törkyä aiheesta kuin aiheesta. Näihinkin haasteisiin on kehitetty toimivia pelisääntöjä, mutta somen täydellinen hallitseminen vaikuttaa melko lailla mahdottomalta. Somen maailma myös muuttuu koko ajan, mikä haastaa meitä sen käyttäjiä kehittämään omaa osaamistamme ja ymmärrystä sen tarjoamista mahdollisuuksista.

Oppimistehtävä #2 C: Sosiaalisen median pelisäännöt

Olen ollut itse tekemässä työpaikkani sosiaalisen median ohjeistusta ja se on mielestäni kattava. Sosiaalisen median ohjeistus on meillä määritelty seuraavasti:

Sosiaalisella medialla tarkoitetaan omissa ohjeissamme verkon julkisia keskusteluja (esim. Suomi24, blogit) sekä yhteisöpalveluja (mm. Facebook, Twitter, YouTube). Monet tahot hyödyntävät sosiaalista mediaa viestintä- ja markkinointikanavana sekä tunnettuuden ja asiakasyhteyksien vahvistajana.

Sosiaaliseen mediaan jalkautuminen voi parhaimmillaan vahvistaa ajankohtaisen tiedon leviämistä, mahdollistaa uudenlaista vaikutustoimintaa, madaltaa asiakkaiden kynnystä palveluihin hakeutumiseen ja tuoda uusia ajatuksia, yhteyksiä ja kumppaneita.

Säätiö esiintyy sosiaalisessa mediassa laajasti. Säätiöllä on yhteisötilit Facebookissa, Twitterissä ja YouTubessa.  Lisäksi säätiössä on työalakohtaisia ja työntekijäkohtaisia tilejä Facebookissa ja Twitterissä.  

Yhteisötilien sisältö on hyvä linjata niin, että vuorovaikutustyyli säilyy yhtenäisenä, vaikka sisällöntuottajia olisi useita. Kaikki työntekijät voivat kuitenkin osallistua yhteisötilien sisällön ideointiin.

Työalatileihin kuuluu valtaosin tietyn teema-alueen informaatiota ja kommentointia. Niissä on hyvä huolehtia siitä, että fokus säilyy teemassa.

Työntekijätilit on tarkoitettu lähinnä asiakkaiden yhteydenottoihin ja neuvontaan.

Se, miten työkäytössä olevia sosiaalisen median tilejä hoidetaan, kerrotaan tulossa olevassa säätiön viestintäohjeessa. 

Maineenhallinta: Perustehtävää tukeva maine myös verkossa

Hyvät toimintatavat verkossa pohjautuvat säätiön arvopohjaan ja strategiaan. Jalkautuminen sosiaaliseen mediaan voi tuoda mukanaan uusia tapoja tehdä työtä. Sosiaalisen median viestintäkulttuuri on epämuodollinen.

Työhön liittyvä toiminta mediassa lähtee säätiön perustehtävästä. Säätiön työntekijä edustaa työnantajaansa, jos hän esiintyy verkossa alan ammattilaisena. Jos mielipiteitä ilmaisee yksityisenä henkilönä, edustaa vain itseään. Nämä kaksi roolia on tärkeää erottaa ja tuoda esiin asiayhteydessä, jotta raja yksityisen ja julkisen toiminnan välillä ei hämärry.

Kannattaa aina harkita, miten ilmaisee mielipiteensä ja kyseenalaistaako se mahdollisesti oman tai säätiön luotettavuuden muiden silmissä.

Vaikka sosiaalinen media on nopea ja laaja viestintäkanava, kanavien hyödyntämisessä onnistutaan parhaiten pitkäjänteisellä suunnittelulla. Tavoitteena on työnantajan arvomaailman ja säätiön perustehtävän edistäminen.

 1: Aina kun toimit verkossa ammatillisessa roolissa, edustat samalla työnantajaasi.

Työajan käyttäminen sosiaalisessa mediassa

Ihmiset eivät enää etsi aktiivisesti tietoa, vaan he odottavat tiedon tulevan heidän luokseen esimerkiksi sosiaalisen median kautta. Työaikaa on sallittua ja suositeltavaa käyttää säätiön omien ja yhteistyökumppaneiden sosiaalisen median kanavien seuraamiseen sekä tiedon jakamiseen säätiön yhteisten tavoitteiden ja omien työtehtävien edistämiseksi sekä oman työn kehittämiseksi.

2: Työajan käyttäminen sosiaalisen median seuraamiseen ja osallistumiseen on suositeltavaa, kun se liittyy omaan työhön ja säätiön tavoitteisiin. Työaikana ja työnantajan välineitä käytettäessä työntekijä toimii säätiön edustajana eli työroolissa.

3: Jos työalasi käynnistää toimintaa sosiaalisessa mediassa, tehkää ensin hyvä suunnitelma. Keitä tavoitellaan? Mitkä ovat toiminnan tavoitteet? Kuka ja miten tiliä ylläpidetään – myös lomien aikana? 

Ilmoittakaa säätiön viestinnälle toiminnan käynnistämisestä sosiaalisessa mediassa. Näin säätiö pysyy ajan tasalla kokonaisuudesta, tukea voidaan tarvittaessa antaa ja kokemuksia saadaan jaettua.

4. Harkittua viestintää tilanteen mukaan

Verkossa toimii sama harkinta kuin muissakin yhteyksissä siitä, mikä tieto on luottamuksellista tai salaista. 

Vaitiolovelvollisuus ei saa vaarantua. Tekijänoikeudet tulee muistaa.

Asiakkaiden kuvia ei saa jakaa sosiaaliseen mediaan. Jos kuvia halutaan erikoistapauksissa käyttää, on aina kysyttävä lupa kuvissa olevilta ihmisiltä ja kerrottava riskeistä. Ihmiset eivät aina ole tietoisia siitä, millaisia seurauksia kuvien jakamisella voi olla.  

Kuvia julkisista tilaisuuksista, joissa on asiakkaita, voidaan jakaa, jos kuvassa on paljon muitakin kuin asiakkaita (esimerkiksi Kriminaalityön foorumi tai muu seminaaritilaisuus).      

5: Älä käsittele asiakassuhteisiin liittyviä asioita sosiaalisessa mediassa, edes nimettömien esimerkkien valossa.

6: Älä lataa kuvia asiakkaista someen.   

7. Työnantajaa koskevat kriittiset some-keskustelut

Jos säätiö nousee keskusteluun sosiaalisessa mediassa kielteiseen sävyyn, on hyvä kertoa asiasta ensin omalle esimiehelle, eikä mennä kommentoimaan viestiä omalla tai työprofiililla. Kyseessä voi olla kriisiviestinnän asia, johon on tulossa omat toimintaohjeet.   

8: Säätiötä koskevaan kielteiseen keskusteluun somessa ei pidä lähteä mukaan, vaan kertoa asiasta omalle esimiehelle.

9. ”Työminä” ja ”oma minä”

Työ- ja vapaa-ajan roolien sekoittuminen on saanut aikaan sen, että monella on nykyisin sama some-profiili sekä yksityis- että työkäytössä. Erillinen työprofiili somessa tuntuisi keinotekoiselta. Esimerkiksi Twitterin profiilissa kerrottu oma työ ja kiinnostuksen kohteet määrittävät sitä, miten muut näkevät henkilön. Et voi itse päättää, näytätkö muiden silmissä säätiön työntekijältä vai yksityishenkilöltä. 

10: Punnitse, miten ilmaiset mielipiteesi: kyseenalaistavatko ne sinun tai säätiön luotettavuuden muiden silmissä.  

Työntekijän sananvapautta rajoittavat mm. lojaliteettivelvollisuus, vaitiolovelvollisuus, salassapitosopimukset, yksityisyyden suoja ja rikoslain säännökset.

Lojaliteetti tarkoittaa, että työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa. 

On hyvä olla kirjoittamatta omalla profiilillaan säätiön toimintaa ja toimintakenttää koskevista aisoista, jos sen voidaan tulkita vaarantavan säätiön mainetta ja päämääriä.

11: Työntekijä ei saa vapaa-ajan some-käyttäytymisellään vaarantaa työnantajan mainetta.      

Jos sosiaalisessa mediassa tekee asiakastyötä, on tärkeää luoda erillinen työprofiili. Tietoturvaan tulee kiinnittää huomiota. Yksilöityjä, salassapidon piiriin kuuluvia tietoja ei voi liikuttaa eikä vaihtaa sosiaalisen mediassa.

Palveluilla ei ole aukioloaikaa, joten palveluajat sosiaalisessa mediassa on sovittava ja tiedotettava niistä myös asiakkaille.

Ongelmat ja kriisit, jotka liittyvät sosiaalisen median asiakastilanteisiin, tulee käsitellä samalla tavalla kuin kasvokkaisissa tilanteissa tapahtuvat kriisit.  

12: Asiakastyöhön tulee luoda oma erillinen työprofiili sosiaalisessa mediassa. Toiminta vaatii tiedottamista ja suunnittelua kuten muukin työalalla tehtävä asiakastyö.  

Lähteet:

Somen sudenkuopat työntekijälle

Sanna Honkanen, Lakimies, MMA, Esitys markkinoinnin viikolla 5.9.2018

Sosiaalisen median työkäyttö, Lastensuojelun keskusliitto 

http://lskl.e-julkaisu.com/lastensuojelu-ja-some/sosiaalisen-median-tyokaytto/ ​

Oppimistehtävä 2 b: Digitaalinen identiteett

  • Millaisia tietoja sinusta löytyy hakukoneella?

Olen ollut melko näkyvä somessa ja saman nimisiä henkilöitä (johon minut vain oikeastaan voi sekoittaa) löytyy käytännössä vain yksi. Suurin näkyvyys somesta minulla on työni kautta ja se näkyvyys onkin melko suurta. Tietysti google tarjoaa myös facebook- ja linkedin-profiilit, mutta muuten se tarjoaa monta sivua vain työhön liittyviä juttuja. Tämän lisäksi tarpeeksi kaivettuani löytyy vielä hyvin kaukaisia aktivistiajoilta kirjoittamiani juttuja.

  • Ovatko tiedot mielestäsi oikeita?

Tiedot ovat oikeastaan kaikki oikeita, mutta ehkä niitä vanhimpia aktivistiaikoja en haluaisi enää netin muistissa säilyttää. Ei siksi, että kokisin ne noloiksi, mutta ne eivät kuitenkaan kuvaa elämääni tänä päivänä. Olen hyvin kiitollinen, että sain elää teiniaikani ilman somea; somemenneisyyteni olisi muuten tuskallisen kivulias.

  • Kuinka voit vaikuttaa siihen, mitä tietoja sinusta on?

En voi vaikuttaa juurikaan kuin itse julkaisemiini juttuihin ja aina ei niihinkään. Esim. lehdet, joihin olen joskus kirjoittanut, eivät ole enää edes olemassa enkä tiedä kuka ne netistä poistaisi. Tietojen poistosta lisää seuraavan kysymyksen yhteydessä.

  • Voiko tietoja poistaa verkosta? 

Tietoja voi poistaa verkosta, mutta nykyisen ylläpitäjän jäljittäminen voi olla haastavaa ja varsinkin, jos julkaisua tai ylläpitäjää ei enää ole ja nimi/tieto roikkuu vain hakupalveluiden johdantoteksteissä.  Toisekseen et voi koskaan olla varma, että poistettava tieto todella poistuu sieltä, koska se on voinut levitä jo vaikka mihin. Tietosuojavaltuutettu on myös antanut ohjeistuksen, kuinka tällaisessa tilanteessa voi toimia. https://tietosuoja.fi/kun-haluat-poistaa-tietosi Myös googlelta voi pyytä tietojen poistoa erillisellä lomakkeella, mutta käytännössä tietojen poisto voi olla vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.

Facebookia, instaa ja twitteriä hallitsen itse ja olen määritellyt asetukseni melko tiukoiksi. Olen myös nimennyt henkilön, joka voi kuoltuani muuttaa facebook-profiilini muistosivuksi. Minulle on tärkeää, että se säilyisi, koska siten lapseni voivat helpommin joskus tulevaisuudessa tutustua nuorempaan äitiinsä.  Digitaalisen identiteetin muodostumisen kannalta olen todella iloinen jo aikaisemmin mainitsemastani seikasta, että some ei ole ollut olemassa kuin vasta aikuisiälläni. Someindentiteettini olisi supernolo, kun se nyt onneksi muodostuu lähinnä työn kautta. Nyt osaan suhteellisen hyvin hallinnoida sitä, nuorempana olisi ihan varmasti tullut monenlaisia ohilyöntejä. Toki nykyajan nuoret ovat melko valveutuneita ja osaavat brändätä itsensä jo nuorella iällä, mutta aina joskus miettii somea seuratessa, että tajuavatko he yhtään mitä heillä on joskus itsestään somessa vielä vastassa.

Etenkin nuoret haluavat olla tykättyjä ja usein heidän käsitys itsestään saattaa muokkautua somesuosittuuden mukaan. Tässä on jo suuria riskejä, koska some kertoo ihmisestä pääsääntöisesti sen, mitä hän haluaa itsestään kertoa. Tosin esim. julkisuuden henkilöt eivät tähän usein voi vaikuttaa ja joku moka saattaa lähteä somessa ihan uuteen lentoon. Olen onnekas, etten ole julkisuuden henkilö ja olen näkyvissä enimmäkseen vain työni kautta. Monet julkisuuden henkilöt käyttävät somea ja julkisuutta hyväkseen, jotta saavat työtehtäviä tai itsessään jopa päivityksistä tai blogeista silkkaa rahaa. Tämä on ihan ok, mutta julkisuuskuvan hallinta saattaa olla myös haastavaa.

Jos tapaan ihmisen ja tarkistan hänen somekuvansa, saatan epäröidä, mikäli hänestä ei löydä somesta yhtään mitään. Usein tällaiset henkilöt ovat joko töissä tietotekniikka-alalla ja siten hyvin valveutuneita somen käyttäjiä (ts. eivät juuri käytä tai osaavat ne piilottaa) tai sitten aivan pihalla kaikesta someen liittyvästä. Itse pidän siitä, että löydän ihmisistä edes jotain, se luo juuri sitä lähestyttävyyttä, mitä työprofiileillammekin haemme.  

Oppimistehtävä 2A: tietosuojakysymykset

Yritin etsiä erilaisilla hakusanoilla keskusteluja oman alani tietosuojasta tai suoraan keskusteluja sosiaalisen median tietosuoja-asioista sosiaalialalla, mutta niitä löytyi huonosti.  Tietoa asiasta ja esim. lehtijuttuja löytyi kyllä. Yritin myös herättää keskustelun asiasta oman alan suljetulla keskustelufoorumilla, mutta siihen ei ole ainakaan vielä tullut yhtään vastausta. Kyseinen sivusto ei muutenkaan ole se aktiivisin, mutta aiheena saattaa olla vähän vaikea myös hahmottaa. Keskustelut ovat niissä suljettuja, eikä niitä saa täälläkään jakaa, mutta otin nyt kuvan aloittamastani keskustelusta ja jään odottamaan mahdollisia vastauksia:

Millaisia seikkoja sosiaalisia verkkotyökaluja työyhteisöissä käyttävän henkilön pitäisi ottaa huomioon tietosuojan näkökulmasta?

Käytän työssäni somea melko aktiivisesti. tai paremminkin minun pitäisi käyttää sitä vieläkin aktiivisemmin, mutta olen kokenut sen välillä jopa rasitteeksi. Suurin rasite on rajanvedon miettiminen, minkälaisia asioita voin ja haluan sinne laittaa. Kaiken pitäisi olla tietysti työhön liittyvää ja olla asiallista, mutta silti tietty henkilökohtaisuus tuo lähestyttävyyttä ja kiinnostuneisuutta. Jokainen vetää näissä omat rajansa, mutta itse olen tämän asian kanssa välillä kipuillutkin.

Facebookissa pidän yllä omaa työprofiilia, sekä työhöni liittyvää sivustoa. Sivusto on enemmän asia-asiaa ja sen pyrkimys on pysyä ajan hermolla ja julkaista suhteellisen säännöllisesti työhömme liittyviä juttuja, linkkejä, kannanottoja ja muita ajankohtaisia aiheita. Pyrimme myös jossain määrin lisäämään siihen persoonallista otetta. Tyyli on pääosin asiaa, mutta myös kevyempiä juttuja ja huumoria. Sivuston tavoitteena on asiakkaiden kiinnittäminen työntekijään ja säätiön palveluihin, facebookissa tieto tavoittaa asiakkaat kerralla.

Työprofiili on sivustoa henkilökohtaisempi ja siinä on tarkoitus tuoda esiin myös omaa persoonaa, esim. omilla kuvilla. Tavoitteena on parantaa asiakkaiden tavoitettavuutta, koska usein heidän puhelimensa katoavat ja numerot vaihtuvat, joten facebook-profiilin kautta on helpompi tavoittaa. Tyylinä on asiajutut, mutta myös kevyempiä juttuja ja huumoria.

Työprofiili vetää herkemmin puoleensa kaikenlaista, esim. lukemattomia kaveripyyntöjä. Profiilin turvallisuusasetukset olen määritellyt melko tiukaksi, joten vain kaverit näkevät julkaisut ym. Kaveripyyntöihin olen tehnyt rajauksen niin, että hyväksyn kavereiksi ainoastaan tutut ja tuttujen tutut. Olen tämän kautta törmännyt ilmiöön, että jotkut esim. politiikassa olevat tai sinne halukkaat keräävät alle 5000 kaverilistoja pyytämällä kaikkia kavereiksi. Kulutan paljon aikaani kollaamalla jokaisen kaveripyynnön ja tarkastamalla, ettei profiili ole feikki, se ei ole kerääjäprofiili ja että sillä on oikeasti yhtymäkohtaa työhöni edes jollain tavalla.

Mitään asiakkaisiin liittyviä tietoja ei tietenkään saa tulla esiin ja tarkistan myös aina kaikki kommentit, ettei sitä kautta tule asiatonta tai toisiin ihmisiin liittyvää. Keskustelut käymme aina yksityisviestein.  Joskus olen laittanut kuvan, jossa olen julkisella paikalla esim. messuilla asiakkaiden kanssa ja kuvia laittaessa kysyn aina jokaiselta siinä esiintyvältä, onko ok, jos sen julkaisen. En koskaan laita kenenkään kuvaa ilman lupaa. Omalla työnantajallani on somen käyttöön viralliset ohjeet ja niiden mukaan pyrin aina toimimaan somessa.

Mitkä ovat avoimuuden ja läpinäkyvyyden edut? 

Suurin etu on lähestyttävyyden lisääntyminen ja suuremman ihmismäärän tavoitettavuus kerralla. Mitä henkilökohtaisempi päivitys, sitä suurempi on sen vaikuttavuus. Ihmisiä kiinnostaa ihminen, joten ihmisyyden näkyminen on tärkeää. Tätä voi toisaalta lisätä myös sellaisilla jutuilla, jotka kertovat ihmisten tarinoita. Tai sellaisella tiedolla, joka on asiakaskunnalle tärkeää. Somen kautta keskusteluun osallistuminen on matalampaa, joskus jopa liian matalaa.  Joskus keskustelut saavat epäasiallisen sävyn, johon on ainakin omissa kanavissa myös puututtava. Tämäkin vaatii taitoa ja taiteilua siihen, millä tavalla mihinkin aina kannattaa puuttua.

Milloin henkilökohtaisten tietojen jakamisesta olisi hyötyä työyhteisön kannalta? 

Työyhteisö on eri asia kuin käyttämieni somekanavien kohderyhmä. Omassa henkilökohtaisessa profiilissani minulla on kavereina todella paljon kollegoita. Siinä en kuitenkaan jaa juuri mitään työasioita, eli työprofiili ja sivusto ovat sitä varten. Työprofiilissani taas on paljon asiakkaita, joten jaetun tiedon on hyvä taiteilla henkilökohtaisuuden rajapinnassa jotenkin niin, että päivitys näyttää lähestyttävältä ja antaa sinusta jotain, mutta ei kuitenkaan kerro juuri mitään henkilökohtaista sinusta itsestäsi. Tämä on välillä todella vaikeaa, mutta esim. huumori saattaa auttaa tässä helposti.

Millaisia vahinkoja voi syntyä, ellei henkilökohtaisten tietojen suojaamisesta huolehdita? 

Omassa asiakaskunnassani tästä voisi pahimmillaan olla suurestikin haittaa, esim. jos vaikka asiakas haluaisi päästä vaikuttamaan kauttani omiin tai läheistensä asioihin ja tekisi sitä hyödyntämällä henkilökohtaista elämääni. Työskentelen sellaisella alalla, jossa tämä on mahdollista ja vaarallista, mutta pitkän kokemuksen kautta voin todeta, että se on kuitenkin hyvin harvinaista. Työssäni pyritään suojaamaan yksityisyyttä hyvinkin tarkasti, mutta kuitenkin on myös osattava antaa itsestään jotain.

Mahdollisia muita väärinkäytöksiä on toki netti pullollaan; indentiteetti ym. -varkauksia, mikäli on jakanut liikaa tietojaan vaikka julkisten päivitysten kautta. Olen kaikissa profiileissani ajatellut päivitykset sen kautta, että maailmani ei kaatuisi, mikäli ne yllättäen tulisivatkin julkisiksi. Eli jopa yksityisen profiilini päivitykset toki kertovat minusta, mutta eivät anna minusta yhtään sen enempää mitä olen itse valmis kenellekään antamaan.

Oppimistehtävä #1 a Sosiaalisen median sovellukset ja palvelut

Olen melko tottunut somen käyttäjä ja omaan monista sovelluksista jonkinlaiset tiedot. Tutuin on tietysti facebook ja sitä hyödynnän monella tavalla myös työssäni. Facebook on (kuulemma) meidän keski-ikäisten naisten telmimispaikka ja nykynuoret karttavat sitä juuri siksi. Itse koen sen kuitenkin käytännölliseksi ja omaan sometustapaani soveltuvaksi.

Instagram on itselleni vieraampi ja varmaankin siksi, että pidän kirjoitetusta tekstistä. Toki käytän paljon myös kuvia, mutta teksti on olennainen ja enkä saa niin paljoa irti pelkkien kuvien ja hastagien seuraamisesta. Monet uudet sovellukset nykyisin hävittävät julkaisut jonkin aikarajan päästä ja sitä en ymmärrä lainkaan. Ehkä facebook juuri siksi on meidän keski-ikäisten naisten juttu, koska se säilyttää päivittämämme asiat, mitä emme muistaisi muuten ilman somen apua. Facebookin ”katso mitä tapahtui tänä päivänä aikaisemmin”- toiminto on itselleni kullanarvoinen, koska ilman sitä en muistaisi elämästäni juuri mitään.

Työssäni käytämme facebookia sujuvasti ja ylläpidän yhtä sivustoa, minulla on oma työprofiili ja olen ylläpitäjän myös koko säätiön sivustolla. Koen sen hyväksi tavaksi jakaa tietoa ja ennen kaikkea tulla ihmisille helpommin lähestyttävämmäksi. Henkilökohtaisen työprofiilin avulla tavoitan helpommin asiakkaita ja pysyn heidän mielessään, vaikka en varsinaisesti pidä niin paljon yhteyttä. Voin myös ottaa heihin yhteyttä matalalla kynnyksellä tai tiedottaa sitä kautta tärkeistä asioista kaikille kerralla. Tämä kaikki säästää työaikaa ja sillä on suuri merkitys omalla työalallani.

Twitter on itselleni tuntemattomampi ja voisin kuvitella, että sitä voisi myös hyödyntää etenkin vaikuttamistoiminnasta puhuttaessa. Twitter on hyvin tiivistetty ja tekstejä on pakko miettiä tarkasti etukäteen. Sitä kautta en tavoita ehkä asiakkaitani, koska työskentelen vapautuvien vankien parissa ja heitä siellä harvoin näkyy. Se soveltuisi paremmin vaikuttamistyöhön ja yhteistyökumppanien kanssa verkostoitumiseen. Työpaikallani ollaan luomassa selkeämpää some-strategiaa ja se tulee näkymään myös omalla työalueellani. Perehtyessäni tätä tehtävää varten twitterin maailmaan, päädyin ottamaan sen työalallani ainakin kokeiluun.  

Oppimistehtävä #1 c: Sosiaalisen median sovellusten hyödyntäminen omalla alallasi

Some on tiedottamisen nykypäivää ja sitä on lupa käyttää yhä rohkeammin. Tämä rohkeus näkyy parhaimmillaan loistavan huumorin, lähestyttävyyden ja asiassa pysymisen combona. Esimerkiksi Helsingin kaupungin rakennusviraston (se, joka vastaa tietyömaista, pysäköinnistä ym.) twiitit ovat jo legendaarisia, koska ne ovat niin viihdyttävän osuvia ja kertovat vähän eri tavalla tylsäksikin omaksutun ja joskus jopa vihatun viraston toiminnasta. Tässä on oltava tarkkana, koska oman huumorin raja saattaa olla erilainen kuin someen sopivan huumorin raja. Kyseinen virasto on tehtävässään kuitenkin onnistunut.

Somen suurin hyöty on kohderyhmän helppo ja yhtäaikainen tavoitettavuus. Jopa vapautuvat vangit ovat usein facebookissa ja sitä kautta heitä on myös mahdollista tavoittaa. Puhelimet häviävät ja numerot vaihtuvat, mutta facebookprofiili tavallisesti säilyy.

Työalallani käytän sekä asia-sivustoa, että omaa työprofiilia. Kummallekin löytyy perusteensa. Sivustolla pysyn enemmän asialinjalla, linkitän juttuja aihealueesta, edustamani säätiön tavoittesita, kuvaan jonkin verran tekemääni työtä ja aina välillä näyn siellä jopa itse. En silti halua rakentaa sivua itseni ympärille, joten se pysyy melko asiapitoisena ja täten myös vähän etäänä.

Työprofiilissa voin käyttää persoonaani vapaammin. Siellä näkyy kaltaiseni työpersoona ja se toimii sitä paremmin, mitä vähemmän siloiteltu ja asiapitoinen se on. Itsensä alttiiksi laittaminen tekee sinua työntekijänä ja työalana lähestyttävämmäksi ja tämä on työprofiilini tärkein tehtävä.

Hyviä sosiaalisen median käytänteitä on juuri rohkeus tehdä omannäköistä some-kanavaa, joka tavoittaa juuri ne ihmiset, joita sen on tarkoitus tavoittaa sillä tavalla, mikä on luontaista kunkin asiakaskunnan tarpeisiin.

Huonot käytänteet jättävät työalan etäiseksi, kylmäksi, eivätkä ne kosketa ketään. Sometili ei anna itsestään mitään, ei uskalla ottaa kantaa mihinkään, on hajuton, väritön ja mauton. Näin voidaan varmistaa, ettei koskaan vahingossakaan mielensäpahoita ketään, mutta ei sillä tehdä myöskään lähestyttävää somepolitiikkaa.   

Oppimistehtävä #1 b: Yritysten, organisaatioiden tai järjestöjen sosiaalisen median käyttö

Olen itse seurannaut paljon facebookia ja siellä myös suurin osa yhteistyökumppaneista toimii aktiivisesti. Olen lähes kaikkien seuraajana, joten sieltä ympäristöstä on helppo löytää erimerkkejä sekä hyvästä että huonosta somen käytöstä. Tänä päivänä suurin osa alan toimijoista alkavat olla hyvin aktiivisia ja näkyvillä, varmaankin myös siksi, että somen käytöstä on tullut suuri osa yritysten ja järjestöjen viestintää. Aikaisemmin somen käyttöä on jopa kytätty tai se on koettu negatiiviseksi, mutta nykyisin siihen rohkaistaan. Tämä on viestinnällisesti järkevää; työntekijät tekevät arjessaan suurimman osan viestinnän työstä, joten viestinnälle jää enemmänkin viestinnän koordinointi ja hallinta. Kulttuurin muutos on ollut huomattava.

Näkyvin somekanava on facebook, joka alkaa olla melko lailla viestinnän kärjessä. Toinen rinnalle nouseva kanava on twitter, jota aloin tarkastella tämän tehtävän kautta uusin silmin. Suuri osa yhteistyökumppaneista löytyy twitteristä ja se on selkeästi napakan tiedottomisen ja vaikuttamisen kanava, ainakin omalla alallani.

Seurasin kolmen eri järjestön näkymistä sekä facebookissa että twitterissä. Ensimmäisen kohdalla jaettiin facebookissa arkea, tapahtumia ja selviytymistarinoita. Järjestöä tehtiin näkyväksi hyvin lähestyttävällä tavalla, he kertoivat arjestaan ja ihmisistä, jotka siellä työskentelevät. Tämä vaatii halukkuutta laittaa itseään peliin, minkä molemmat ääripäät tulee olla hyväksyttäviä: jos ihminen haluaa näkyä somessa, tai jos hän ei halua. Olen pyrkinyt omassa somettamisessa hyödyntämään tämän järjestön esimerkkiä, koska se soveltuu parhaiten omaan työhöni.

Toinen taho oli virallisempi ja sen kautta twitterissä tiedotettiin enimmäkseen asia-asioita, kuten tutkimuksia ja uutisia. Twiitit oli valittu ja rakennettu huolella, mutta hyvin asiapitoisesti. Tämä on ymmärrettävää, koska taho on hyvin virallinen ja siihen liittyy paljon ulkoisia odotuksia ja näkemyksiä.

Kolmas taho oli jotain tältä väliltä: ei niin lähestyttävän kansanomainen kuin ensimmäinen, mutta ei missään nimessä yhtä virallinen kuin toinen taho. He näkyivät niin facebookissa, mutta melkein aktiivisemmin kuitenkin twitterissä. Uutiset oli muodosteltu hyvin ja harkiten.

Kakskymppisen unelma on 3-kybäsen painajainen

Paha poika

Diandra

”pada paddaa paa anteeks, en tahallaan sua tylytä, sua tylytä ei ei, oot jees, mut enemminkin ystävä, ei sydän tykytä

tavallaan se on kamalaa aina vaan retkahtaa pahaan poikaan, lupasin sen itselleni ne ajat ohi meni ne ohi meni meni meni meni

vaik oot kiltti ja kiva sekä kunnollinen ja mun tunteita kunnioitat haluun gansterin herkän ja vaarallisen jol on huonoja ideoita haaa haa haa paha poika aa-aa mitä sä teet mulle…….”

 

 

 

 

 

 

 

 

Pada pappaa vaan, been there done that. Varmaan aika moni muukin?

Elämänkumppanin etsinnässä 2-kymppisellä on aika erilaiset lähtökohdat kuin muutaman kymmenen vuoden päästä. Se mikä toimii nuorena, on kohtalokasta ja ehdotonta välteltävää vähän myöhemmin.

Kaksikymppisenä nuo ihanatkamalat pahat pojat vetoaa ja kuumottaa; salaperäiset, normeja vastustavat karismaattiset kapinalliset, jotka soittavat bändissä ja jaksavat festaroida villissä kaveriporukassa pidempään kuin kukaan muu. Heidän kanssaan monet tytöt maksavat kalliit oppirahat hakatessaan päätä seinään ja nuoren ihmisen luonnemääreet muuttuvat sittemmin aikuisen kumppanin uuvuttaviksi ominaisuuksiksi.

Jo kymmenessä vuodessa salaperäisyys on tiivistynyt epäluotettavuudeksi, kapinallisuus itsekeskeiseksi vastuuttomuudeksi, tahallinen syrjäytyminen omavalintaiseksi krooniseksi työttömyydeksi, eikä se villinkomea ulkonäkökään päihteiden täyttämien vuosien jälkeen kovin hehkeä ole. Tyttöystävät nuorenevat, ainakin niin kauan kuin löytyy pelastajasyndroomaisia ”lähihoitajia”, statusta tai ulkonäköä. Lapsia saattaa olla siellä täällä ja kaveriporukka on yhä tiivis.  Tosin osa heistä on kuollut, osa vankilassa ja osa kasvanut aikuiseksi, kun ”sekin muuttu sellaseks tylsäks, niuhottavaks tiukkapipoks, joka nahistuu vaan sen nipon, keskiluokkasen muijansa kanssa.” Ja vieläkin hän jaksaa elämäntapafestaroida, vaikka katkojen kautta.

Mutta kyllä nuoret miehetkin osaavat lyödä kätensä…. saveen. Eteerinen ja mystinen keijutyttö on 3-4kymppisenä enää epäjärjestelmällinen, mielialalääkityksensä uudelleen ja uudelleen lääkärin ohjeiden vastaisesti lopettava homssu, jonka mystisyys on haalistunut kaoottisen elämän myötä. Perusnormielämä ei ole häntä varten ja sitä kuvastaa lukuisat lyhyet, muutaman kuukauden mittaiset työsuhteet, joissa ”ei ymmärretä tähtien asennosta mitään.”

Lasten äitinä hän on kumppanilleen painajainen ja keijuista muistuttaa enää erilaiset henkiset vaihtoehtokurssit, joille hän hakeutuu tämän tästä olemaan yhtä universumin kanssa tai hakemaan yhteyttä kosmiseen henkimaailmaan. Keski-ikäinen perheenäiti wicca-asussaan yöllä keskellä metsää ei vain ole enää niin soma näky, kuin nuori, norja tähtisilmä vastaavassa tilanteessa.

Onneksi  me useimmat jätämme nämä ”pahat tytötpojat” nuoruuteen ja kiinnostumme taas siitä kiltistä, kivasta ja kunnollisesta. On nimittäin paljon mukavampaa elää ja kasvattaa perhettä ihmisen kanssa, joka on aikuinen.

 

 

Ja sitten kovasti vaan anteeksi kaikille kaikista karrikoiduista yleistyksistä. 😉

Olen kauniimpi kuin koskaan enää

Kroppani on materiaaliltaan melkoisen löllö. Reidet taitavat olla se löllöin osa ja sellaiset ne ovat aina olleetkin. Koska olen noin muuten normaalipainoinen, ihmiset eivät oikein ole uskoneet, kun olen sanonut reisieni ”lepattavan tuulessa.” Siksi olenkin näyttänyt ne. Jopa ravintolan pöydässä kerran. Ovat sitten uskoneet.

Joskus nuorempana yritin kuntoilemalla saada reisistäni kiinteän muodokkaat ja pyöräilin yhden kesän. Kyllä siinä lihaksia tuli, mutta siellä ne olivat sen löllön kuoren alla ja jalat näyttivät entistä paksummilta. Luovutin.

Sen jälkeen olen tehnyt ihanista löllöistäni tavaramerkin, onhan niitä kiva läpsytellä ja hölskytellä.  Ne ovat oikeastaan aika suloiset ja hauskatkin. Juuri sen verran huvittavat, että näin keski-ikäisenä ne enää lähinnä hymyilyttävät lempeästi. Jos minut haluaa, on otettava pehmoisena ja poimuisena, löllyteltäväksi.

On niitä kaikenlaisia muitakin ulkonäkökomplekseja kertynyt vuosien varsilla, kuten varmaan jokaisella, jopa maailman täydellisimmiksi arvotetuilla kaunottarilla. Liian lyhyet töpöjalat, rumat polvet, riippurinnat, kaksoisleukaa, liikaa hartioita, paksu kaula, ankannokka, liian leveä nenä… useimmat vain omassa päässäni, jotkut kiistatta tottakin. Huvittavinta oli, kun varhaisteini-iässä pidin öisin pyykkipoikaa nenän kärjessä, ettei se entisestään levenisi. Ja noh, totta puhuen minulla on hyvinkin kapea nenä. Ehkä se pyykkipoika tepsi. 😉

Vanhoja valokuvia selatessani ihmettelen, miten kaunis silloin olinkaan (paitsi ehkä 80-luvulla, jolloin KUKAAN ei ollut onnistunein otos itsestään….) ja miksen nauttinut siitä turhan murehtimisen sijaan. Toivoisin nuorten ihmisten ymmärtävän, kuinka kauniita he ovat juuri nyt. Sellaisenaan, pienine ”virheineen” päivineen. Täydellisyys on tylsää, inhimillisyys ja virheet luovat persoonan.

Ikä tuo armoa. Näin nelikymppisenä elämä omassa selluliittitemppelissä on jo hyvinkin mukavaa. Jalat on tehty käveltäviksi ja ne täyttävät liikkumisen minimivaatimukset. Vartalon tärkein tehtävä on jaksaa ja voida hyvin. Tässä iässä on jo myös aika varmaa sanoa, että ei se tästä nyt ainakaan enää parane. En halua katsoa nykyisiä kuviani kymmenen vuoden päästä ja manata haikailuun tuhlaamaani aikaa. Yhtä hyvin voin nauttia sen hetkisen kauneuteni kukkeudesta jokaisella käsillä olevalla hetkellä.

Helle – siitäkö suomalaiset tykkää??!

Joo joo, tiedetään. Heti kohta, ihan melkeen jo ensviikolla, nopeemmin, kun ehdin tulee viimeisen kirosanani sanoa, saadaan taas niskaan viisi tonnia lunta, viimaa ja  pakkasta niin, että perskarvatkin jäätyy.  Koko maailma on pimeenä, kukaan ei uskalla ulos ja suomi masentuu. Saa muistuttaa, kestän sen sitten samalla iki-kinosta kahlatessani.

Mutta ei ole mua helteeseenkään luotu, ei helvetissä. Jos haluaisin (tarpeeksi) asua Kuubassa, asuisin siellä. Kiroilen vain tässä yhteydessä, kun voin vedota alentuneeseen syyntakeettomuuteen, viuhkaa samalla pakonomaisesti heilutellessani. Aivot ei liiku ihan samalla nopeudella, kun hikipisarat  virratessaan läpi tuskaisen kroppakanjonin. Helvetillinen kuumuus on vain tuskaa, sitä ei voi naamioida edes millään pirtsakanreippaalla kesäkumibiisillä.

Joka kesä muistan, miksi marketit tuntuvat alitajuisesti niin vetäviltä. Tänäänkin löysin hetken helpotuksen – lähimarketin paratiisiosaston.

Keidas. #munsydämenitännejää
Keidas.
#munsydämenitännejää

 

Oli pakko mennä tarkastamaan, miten kauan on siihen ensimmäiseen lumimyrskyyn ja ei, ei se nyt ihan heti huomenna ole tulossa.

#yougottabekiddingme

Nyt tarvitaan ideoita – viileäkapseli? Jäähdytys-onepiece? JOTAIN???

 

//muutamia testattuja:

– katso Kadonneen Jäljillä UK:ta, olet kananlihalla lähes koko ohjelman. Toimi!

– KUUME. Siinä kuumeen nousuvaiheessa, kun on kylmä, vaikka lämpötila on mikä. Toimii ainakin sen hetken, kunnes muuttuu varsinaiseksi kuumeeksi. Silloin tämä viilennysmenetelmä kostautuu.

– Nuku parvekkeella. Toisiksi vanhin poika nukkunut nyt pari viikkoa ja unet ihan toista luokkaa.

– Perinteisempi: kaikki vaatteet märkinä. Kastelen vaatteeni monta kertaa päivässä ja auttaa hetken.

 

PITÄISI KOKEILLA:

Lady Gagamaista lihaluomusta sovelluttana kylmäkalleilla, ”kylmäkallekostyymi.” Jos innostut askartelemaan, linkkaa toki kuva.

Kevät 2019: Blogi on ollut tauolla vuosia ja se tietysti tarkoittaa, että vettä on virrannut ja maailma on muuttunut monella tavalla. Palaan nyt kuvioihin opiskelun kautta ja aihealue tullee muuttumaan olennaisesti viimeisistä päivityksistä. Koska lukijoita tuskin on montaakaan miljoonaa, pettymys jäänee aika pienen piirin (jos kenenkään) käsiteltäväksi. Mikäli sinua kiinnostaa opiskeluun liittyvät asiat, olet toki tervetullut niitä täältä lukemaan. /////////////////////////////////2014: Blogin pitäjä ei ole synnynnäinen kodinhengetär, eikä yleensä edes yritä. Hän elää viiden miehen keskellä ja tunnustaa raadollisen rajallisuutensa. Perheenjäsenistä aina jollain on jokin murrosvaihe päällä, on keski-iän kriisiä, murrosikää, puberteettia, uhmaikää, vauvaikää… you name it. Ruokaa tehdään 10 litran kattilaan, kaupasta ostetaan 3-4 pakettia lihaa per ateria ja annokset ovat kaukana välimäkien hentoisista taideasetelmista. Kodissa haisee kaikki mieheyden eri sävyt ja perinaisellinen epätoivo vie vallan vähintään kerran päivässä. Kirjoittajan aika kuluu Vuoden äiti – palkintoa odotellessa, joka on varmasti tuloillaan. #anytimesoon #soonISH